Pike Herdin valmennuksessa

Eilen tosiaan oltiin hypättiin kotona, kun Pike tuli pitämään valmennusta Etelä-Pohjanmaalle ja suhteiden kautta saatiin hänet meillekin. Piken olen tavannut viime vuonna Niinisalossa, mutta ei silloinkaan taidettu puhua keskenämme. Kumpa vain Rasse olisi ollut kunnossa, sillä Pike on sillä kisannut joskus jonkun vaativan kentän niin hevosen olisi hän tuntenut täydellisesti. Toki hän tiesi Lyylinkin, ja osasikin neuvoa hyvin ensikertalaista :D

 

Aloitimme tulemalla päädyssä kahta ja kahta puomia kaarevalla reitillä. (Myöhemmin nuo olivat pystyinä neljällä laukan välillä). Alkuun oli todella paljon hakemista, Lyyli otti tapansa mukaan yhden pikkuaskeleen ennen puomia ja tahti kärsi. Rassella saa aina ns. ajella puomeille ja se sovittaa ne itse, Lyylillä ne piti oikeasti ratsastaa. Ravipuomit tulimme aina ravissa, mutta muualla maneesia otimme laukannostoja ja ympyröitä laukaten. Lyyli oli heti enemmän menossa kuin keskiviikkona ja sitä oli helpompi ratsastaa. Puomeilla kuitenkin vielä vaikeampi kuin ravissa. En käyttänyt oikein pohkeita ja paikat meni vähän huonosti ja usein jäätiin liian kauaksi. Muutaman kerran meni toki tosi hyvinkin ja saatiin kehuja :)

 

Puomit nostettiin 70cm pystyiksi, ja aloimme tulla toista verkkahyppynä josta jatkoimme keltaiselle saman kokoiselle keltaisella pystylle. Tulimme molemmille ihan pohjaan, mutta puhtaasti ihana poni räpiköi siitä yli. Jäin katsomaan estettä ja paikka oli tosi vaikea hahmottaa, sillä Lyyli hyppää mieluummin pohjasta kuin kaukaa; joka on täysin vastakohta Rasselle. Tulimme ne pari kertaa, jonka jälkeen taisimme tulla saman tehtävän toisesta suunnasta ja eri esteillä; toisen vihreistä pystyistä ja sateenkaari-okserin.

 

 

Seuraavaksi tulimme lyhyempää rataa esteiden ollen lähellä ysikymppiä, vihreät pysyivät samana. Lyhyempi rata on videolla, jonka Laura otti ennen kuin lähti laittamaan Rinaa valmiiksi. Radalla löytyi jo vähän enemmän menoa, sillä Mape vinkkasi että mitä enemmän ratsastaja tekee niin tekee Lyylikin. Kun ratsastaja antaa hevosen liikkua ja päättää itse niin sujuu paremmin. Less is more. Ja tuon huomasin jo sileällä keskiviikkona. Radalla isoille oksereille tuon jälkeen uskalsin ratsastaa tekemättä liikaa hevosen puolesta. Viimeiselle radalle jätin jännityksen "jos tää kieltää" pois kokonaan sillä sellaista tunnetta ei tullut kertaakaan vaan poni hyppäsi upeasti huonoistakin paikoista.

 

Viimeisellä pitkällä radalla oli 12 estettä ja alku ja loppu oli sama kuin lyhyellä radalla. Alkuun siis tuli vihreät pikkupystyt ja keltainen josta jatkettiin sateenkaarelle ja siitä uudelleen vaikealla tiellä vihreille. Sen jälkeen tuli jälleen keltainen, okseri-pysty linja, sateenkaari keltainen ja kaarevalla tiellä keltainen ja punainen muuri. Tämä viimeinen rata oli ihan Super. Pääsin Lyylin ajatusmaailmaan ja en lähtenyt häiritsemään rouvaa. Muistinkin radan! Sateenkaaren jälkeen tuli pieni muistikatko, mutta alitajunnassa oli SE VAIKEA TIE seuraavaksi.

Ottaen huomioon olosuhteet millä lähdimme valmennukseen niin olen todella tyytyväinen! Rutiinia mulla ei ole ysikympistä todellakaan, emme ole menneet valmennuksissa kun 70-80cm ratoja ja tehtäviä(sekä silloin sen isomman yksittäisenä) niin yllättävän hyvin pysyin muiden mukana ryhmässä. Tai no mitä voikaan luulla, kun alla on ihana poni <3
 

 

Pitkä rata piirroksena