Hevonen

Mietin monta päivää mielipide-postaukseen aihetta ja periaatteessa aihe oli juuri se mikä oli kokoajan lähellä/nenän edessä, nimittäin hevonen. Toivotaan, että tästä nyt saisi jonkinmoisen selvästi kerrotun asiatekstin.

Mikä hevonen on minulle? Minulle hevonen on paras ystävä. Siis oikeasti. Hevosten kanssa voi tehdä montaa asiaa mitä ihmis-ystävänkin kanssa, hevonen ei vaan koskaan hauku, puhu selän takana jne. Ja hevosen kanssa pystyy jutella joko ääneen tai sitten vain ajatuksissa, ja tuntuu että se ymmärtää kaiken. Suurinpiirtein kaikki elämäni parhaimmat asiat ovat tapahtuneet hevosten kanssa.

Päälimmäisenä mielessä on lauantain kisat, joihin menin hoitamaan Seppo-ruunaa. Seppo on hankala, mutta erittäin hieno ollessaan sillä päällä. Heillä kisat ovat sujuneet jokohyvin tai tosi huonosti Sepon "possuilujen" takia, mutta Ylistarossa poika meni 110cm puhtaasti ja jatkoi n.120cm uusinnan menemällä vielä hienommin voittaen monia todella lahjakkaita ratsukkoja tulemalla 2.sijalle. Kun he radalta palasivat radalta se oli jotenkin niin hieno hetki nähdä omistajan ilme. Otin Sepon siksi aikaa, kun Maria meni katsomaan uusintarataa. Seposta huomasi miten se nautti olostaan ja oli niin iloinen näköinen taluttaessani sitä. Marian fiilis palkintojen jaossa olisi ihan mahtavaa kokea itsekin. "Kova työ palkitaan, pitkän kivisen tien jälkeen." Tämän kerroin siis siksi, että se miten paljon pitää tehdä töitä hevosen kanssa, että se palkitaan. Joillakin se on helppoa tai ehkä saamme sen käsityksen, mutta jotkut joutuvat tehdä töitä kauan aikaa, että se jokin löytyy.

Toisena mieleen tulee laukkabaanat Hermannin kanssa. Siinä oli jotain sadun tuntua; mustalla orilla laukkaaminen horisonttia kohti tanner tömisten. Ja ensimmäinen kerta, kun hyppäsin Hallalla kunnolla. Yhdellä kierroksella kaikille jumppasarjan esteille paikka osui ja pääsin mukaan hyppyyn ja viimeisenä esteenä oli 85cm okseri. Sillekin tuli hieno, pyöreä hyppy ja pelkästään max. polven korkuisia hypänneenä se oli oikea ja iso este. Monet hetken juuri Hallan kanssa ovat olleet ikimuistoisia.


Mitä hevosen kanssa voi tehdä? Minä en ymmärrä ihmisiä, jotka eivät halua hoitaa hevosta. Vain ratsastaa ja yleensäkin vielä hyppääminen on se juttu; "koulukiemurat ei kiinnosta, tyylsäää". Itse haluan mennä ajoissa tallille, hoitaa hevosen ajatuksella ja tarkistaa hevosen tilan(jalat, silmät..) sekä että mikään varusteissa ei paina/hinkkaa. Suojat katson aina onko sinne jäänyt hiekkaa ja jos on, harjaan ne puhtaaksi. 
Lajejakin on monia, lännen-, koulu-, este-, kenttäratsastus ovat nämä yleisimmät. Mutta sitten on minulle ainakin vieraampia lajeja poolo, matkaratsastus, islanninhevosten askellajikilpailut, valjakkoajo ja vikellys, näitähän riittää. Kaikkia noita olisi huippua saada kokeilla joskus. 

Minulle maastakäsinharjoitukset ovat tärkeitä. Ja kuten olette varmaan ennenkin kuulleet, että teen niitä myös usein. Yksi lempparini siitä on seuraamisharjoitukset. Yksi haave olisi päästä Hallan kanssa maastakäsin harjoitus-kurssille. 

Hevosethan on myös monesti mukana vammaisten ja vammautuneiden kuntoutuksessa ja hoidossa. Joissakin tutkimuksissa on hevosen todettu poistavan stressiä ja parantavan psyykkistä terveyttä. Ja minähän hoidan vammaisia lapsia työkseni niin aihe on lähellä sydäntäni ja yksi ammattihaave jossain välissä oli ratsastusterapeutti. 

Tätä voisi jatkaa vielä pitkään niin voisin joskus tehdä tälle jatkoa :) Sanokaa teidän kantanne ja näettekö jossain kohdissa myös itseänne?