Mäkijumppaa ja maastoilua

Hei! Eilinen päivä meni keskisellä ja Mairen luona käväisyllä ja tänään aamupäiväni meni Seinäjoella pappani luona sekä äsken tulin juuri tallilta, eli kiirettä on ollut.
Jopa minä olen sietänyt näitä helteitä, sillä kokoajan on täälläpäin tuullut eikä ötököitäkään ole näkynyt talllilla, luojan kiitos! 

Pahoittelen taas kuvien laatua, auringossa kun ei näe puhelimesta, tarkentaako se vai eikö.  Olen ajatellut, että mitä minun pitäisi tehdä toisin, että lukijoita tulisi enemmän. Johtuuko se juuri kuvien huonosta laadusta vai mistä, sillä arvosteluissa kirjoitustyyliä ja postauksien sisältöä on kehuttu. Mielelläni kysyn teidänkin kannan. Vai se etten saa kovin usein ratsastuksestani kuvia ja videoita? Tuota en voi itse juurikaan päättää, sillä olen melkein aina yksin tallilla muiden ollessa töissä tai ei-heppaihmisiä.  
Kiitos teille,jotka luette. Se on oikeasti minulle tärkeää ja motivoi kirjoittamaan näitä postauksia!

Tosiaan ehkä palaan asiaan nyt. Ratsastin Hallalla laitumella tehden mäkijumppaa. Eli menin ylös ja alas jyrkkiäkin mäkiä. Aluksi vähän kyllä jännitti mennä alas ihan äkkijyrkästi, mutta Halla on niin varmajalkainen ja tottunut tuolla laukassakin niitä menemään alas. "Silmät kiinni ja harjasta tukeva ote"-fiiliksellä alas tultiin onnistuneesti:D
Kävin tekemässä meidän peruslenkin kävellen ja heti alkumatkasta vastaan tuli traktori valtavan perävaunun kanssa. Ehdin menemään liittymään ja H oli ihmeen rauhallinen. Sen jälkeen koko hevonen jännittyi ja alkoi steppailla. Tulin varmuuden vuoksi alas satulasta, kun yksin matkassa olin. Yleensä olisin kääntynyt takaisin tallille, mutta ajattelin, että mulla on kaikki turvavarusteet päällä eli jos mä täältä tipun niin kovin pahasti ei varmaankaan käy.

Ponikin pääsi pesulle ja sen jälkeen tottakai hierontaan!

Hetken aikaa talutin Hallaa ja nousin selkään takaisin. Sen jälkeen koko loppulenkki meni hyvin. Ja yhden tietyn (ja yleensä pelottavan) talon jälkeen Halla yht'äkkiä alkoi kävelemään ihan mahtavaa käyntiä tallille asti. Eikä säpsyillyt ruohonleikkuria eikä pientä tyttöä, joka juoksenteli remontissa olevan talon pihassa. Silloin vaan pystyin hymyillä ja taputtaa itseäni olkapäähän, että en kääntynyt vaan jatkoin matkaa ja luotin Hallaan. 
Tallilla pesin Hallan ja sen jälkeen Anun kanssa kaikki varsat sekä annoin ruuat. 
Tästä pitää nyt nauttia, sillä koulujen alkaessa pääsen niin valtavan harvoin Anun luo, kun saatan olla töissä viikonloppuisin tai esimerkiksi kisareissulla hoitajana. Se on niin harmi, kun asun eri paikkakunnalla! Ja Hallaa tulee aina niin valtava ikävä.
Muuten olettehan huomennet, että tein varsoille ja muille  elämässäni tärkeille oleville hevosille oman esittelysivun! Sieltä voitte aina luntata jos ette tunnista hevosta;)