17 metriä

Heippa! Tiistaina menin tallille vasta iltapäivällä-illalla, miten kukin sen ottaa. Hain aluksi Zindin sisään ja huomatessani kauran olevan lopussa menin hakemaan sitä ennen Rassen hakua. Pappa oli jo kovin huolestunut, kun sitä ovelta huutelin ja Zindikin kutsui karsinastaan, kaverit <3

Laitoin hevosen kuntoon ja Simppu sai jäädä syömään heiniä. Pakkasta oli reippaat -10 astetta niin nappasin fleecen mukaan, vaikkei karvatti ehkä sitä alkukäynneiksi tarvitsisikaan. Kannoin pitkälle sivulle kaksi puomia 17 metrin päähän toisistaan. Talutin hetken maastakäsin ennen kuin nousin selkään. Kävelimme vielä kymmenisen minuuttia kunnes aloitimme verkata ravissa ympyröillä. Rasse oli ehkä vähän hätäinen, mutta ympyröillä sai pyytää vähän eteen, että ravi pysyy aktiivisena. Keskityin paljon siihen, että kevennän suoraan eteen ja tarpeeksi matalalle. Ja erityisesti käsiini. Yht'äkkiä mun kädet on alkaneet heilua kevennyksen tahtiin, sillä pääsin jo pitkäksi ajaksi tavasta eroon.

Tein aluksi ympyröitä sinne tänne, mutta toiseen suuntaan ryhdistäydyin ja tein ympyröitä ajatuksen kanssa. Keskityin teihin sekä erityisesti pääty-ympyröihin. Istuntani kun on huonontunut selvästi niin ehkä seuraavissa koulukisoissa korvaan sen hyvillä teillä. Laukassa jatkoin aluksi kevyessä istunnassa pääty-ympyrän ja uraa pitkin seuraavalle ympyrälle. Rassea piti oikeasti käskeä aktiivisempaan tahtiin vasemmassa kierroksessa, mutta oikeaan sai hidastella. Laukassa välissä otin välikäynnit, jonka jälkeen tulin muutamaan kertaan puomia osana ympyrää. Puomien ollessa linjalla niin oli vähän vaikeampaa löytää hyvä reitti niille, mutta huiman korkuisten puomien yli kyllä päästiin huonollakin tiellä.

...ja nyt suuri pää ei ole puomin tiellä :D

Otin tämän tehtävän jälkeen ravia väistäen keskihalkaisijalta uralle. Rassella(kaan) en osaa väistää hyvin. Se on aivan liian hätäinen ja ei ole yhtään yhteistyöhaluinen. Huomaamattani jään vain puristamaan, vaikka sen pitäisi olla irrottava-pyytää-irrota jne. En ole jaksanut kovinkaan kauaa niihin keskittyä, vaikka alusta pitäen olisi pitänyt. Kun pelkkä keskihalkaisijalta tuleminen alkoi tympiä niin sain idean väistää puomin "ylityksen" jälkeen. Tulin hetken puomin jälkeen suoraan ja vain käänsin uralle päin. Sitten pyysin takapäätä mukaan. Välillä sujui ihan ok, ei edelleenkään ei hyvin, mutta se sai riittää tällä kertaa. Kävelimme hetken jälleen ja sitten tulimmekin itse päätehtävää.

Ratsastin aluksi linjan kuudella. Joko se jäi vähän lyhyeksi tai pitkäksi, en enää muista. Tulin toiseen kertaan heti perään ja tulikin sujuva kuusi. Seuraavalla kerralla tulin seitsemällä ja kävelimme hetken ja mietin mitä pitää korjata, sillä seitsemän oli ylläpitää. Muistelin Monnan ohjeita "Aktiivinen pohje, pystyssä ja vielä kerran aktiivinen pohje". Rasse oli jo ennen linjaa hidastessani ottamassa raville, mutten antanut lupaa ja heti puomin jälkeen se siirsi raviin, kun itselläni on usein pohje irti hypyssä. Tulin seitsemän vielä kerran ja sitten menikin jo ihan hyvin tai ainakin sain mahtumaan sen viimeisenkin ja tulin kuudella seuraavaksi.

Vaikutin tehtävää ja tulin ensin viidellä ja sitten seitsemällä. Aluksi Rasse unohti kokonaan takajalkojen työskentelyn, kun saikin mennä kovempaa ja laukkaa muuttui herkästi nelitahtiseksi ja linjaan tulikin ahdas kuusi. Seuraavan kerran tein voltin alkuun ja oikeasti työskentelin itsekin oman osaamisen rajoissa. Se menikin aika hyvin.

Toiseen suuntaan tein ihan samaa, mutta viiden tai kuuden laukan ratsastamista ennen ajattelin lantiotani ja annoin sen liikkua liikkeen tahdissa. Se selvästi auttoi, sillä kuudet ja viidet tuli tosi hyvin, seitsemässä laukassa tuli muutaman kerran rikko tai vaihto. Laukka otin vielä molempiin suuntiin ympyröillä pyöritellen aktiivisessa ratalaukka tempossa. Rasse tuli taas älyttömän hyvin avuille ja oli suuri nautinto ratsastaa sitä. Loppuraveissa se tuli taas vähän hätäiseksi, mutta kevennyksen hidastamisella ruuna saattoi vähän rauhoittua. Loppukäynneiksi otin fleecen sille päälle ja tulin selästä itse alas ja talutin maasta.

Pappa sai jäädä kuivattelemaan talliin, kun kävin juoksuttamassa ja hoitamassa Zindin. Simppu oli laiska, sille sai maiskutella aika reippaasti ennen kuin pyyntö saavutti tamman korvien välin. Toiseen suuntaan laukoissa löytyi silti muutamat pomputtelut, joiden jälkeen tamma oli oikein tyytyväisen näköinen <3