"Oma hevonen" viikon ajan

Viime viikon sain ratsastaa Rassea koko viikon. Maanantaina ja perjantaina en päässyt, mutta muuten hevonen oli käytössäni koko viikon ja menimme ahkerasti puomeja osana koulua.

Maanantaina olin vielä Ilmajoella sekä Cavallossa kankitunnilla, joten pappa sai pitää vapaan. 

Tiistaina pappa oli kerännyt ihan superpaljon virtaa pakkasesta edellisen päivän vapaasta ja meno oli aika kiintoisaa.. Pahaa Rasse ei tee edes hurjimmillaan ollessaan, mutta laukassa pidätteet eivät menneet läpi ensimmäisellä eikä toisellakaan kerralla ja kävellä se malttoi vain taluttaen. Välillä näinkin :D

Keskiviikkona mentiin kahta puomia lävistäjillä jalkkareilla kuin ilmankin. Papalla oli jälleen virtaa ja 10cm irti maasta olevalla puomilla täytyi hypätä ja tykittää. Loppua kohti alkoi mennä tosi kivasti. Mulla on ongelmana alkaa säätämään paikkaa ihan puomillekin ja Rasse kokeneena hevosena ei tykkää yhtään siitä. "Silmät kiinni" menemisessä puomi vain tuli eteen ja pappakaan ei enää hypännyt sille. Hyvää aivojumppaa jälleen itselleni.

Torstaina ratsastettiin Monnan ja Zindin kanssa yhtä aikaa ja menimme erinäisiä puomitehtäviä. Meillä oli lainassa yleissatula, jolla emme sitten puomia korkeampaa tulleet. Pääasiassa teimme kahdella puomilla 17 metrin linjaa eri laukkamäärillä. Aloitimme kuudesta, sen jälkeen viidellä laukalla ja välillä ero oli neljästä seitsemään laukkaan. Tämä oli mulle niin hyvä tehtävä, sillä jouduin kunnolla hommiin enkä voinut huijata ollenkaan. Välillä se kuusi tai seitsemän ei sinne mahtunut, mutta tulimme uudestaan ja sitten sujui. Tämän tehtävän jälkeen Rasse oli mahtava ratsastaa!

Perjantaina pappa piti vapaan mun menojen vuoksi, mutta lauantaina taas treenailtiin. Zindi oli lähdössä Kangasalalle hyppäämään viikonlopuksi, joka tuotti papalle vähän ongelmia kun kaveri ei ollutkaan. Tulin tallille juuri sellaiseen aikaan, ettei siellä ollut ketään ja jouduinkin varustaa sen käytävällä karsinoiden edessä. Laittopaikalla ja karsinassa se ahdistuu ja heinien avulla se pysyi suht' rauhallisena käytävällä. Maneesissa olimme myös yksin ja Rasse ahdistui aika paljonkin. Aluksi melkein tipuin noustessani satulaan ja samalla papan lähtiessä kääntymään käynnistä, vaikka ohjat olikin tuntumalla. (Meillä tarkkaa, että hevonen ei liiku ennen kuin käsketään.)

Myöskään hän ei malttanut kävellä juurikaan ja kokoajan sai olla hidastelemassa pikajuoksijaa. Aloittaessani tekemää tehtävää luvallisesti ravissa niin ruuna oli mukava, vaikkakin vähän hätäinen. Laukassa myös sitä oli kiva työstää, mutta sen jälkeinen käynti oli ihan mahdotonta ja ulkona haukkuvat koirat jne. oli hirvittäviä. En voinut ratsastaa hikeen, sillä jouduin laittaa sen lähes suoraan ulos tietäessäni ettei se pysyttele paikoillaan narun päässä käytävällä. Kun Rasse ei selästä päin malttanut kävellä askeltakaan niin talutin maasta, mutta sekin oli aikalailla steppailua vain. Mulla pinna ei kymmentä minuuttia kauempaa kestänyt taluttaa vanhaa ruunaa kuin pientä varsaa niin kävin sen harjaamassa tallissa ja laittamalla ulos. Hiki oli kuivunut hyvin pois siinä vaiheessa ja ei pakkastakaan viittä astetta enempää ollut, niin sain mielenrauhan ettei se sinne sairastu.

Vanha kuva :)

Sunnuntaina menin vasta illalla tallille ihan sen takia, että tallissa on Rasselle kavereita. Olisin halunnut mennä puomilinjaa, mutta jalkojen ollessa pikkuisen lämpöiset en niitä ottanut mukaan varmuuden vuoksi. Meillä oli kaverina maneesissa suokkiruuna ja pappa olikin ko. syystä miellyttävä. Tein pitkän ja monipuolisen alkuverryttelyn välikäynteineen kovan pakkasen takia. Verkan jälkeen tein ravissa avoja sekä väistöjä ja laukassa lyhennyksiä uralla sekä ihan pyöritellen ympyröillä. Ja miten hienosti pappa kulkikaan!! Se oli mukavan rennossa työskentelymuodossa ja polki takajaloillaankin rehellisesti, nelitahtisesta laukasta ei ollut tietoakaan! Loppuraveissakin R muoto oli lähes eteenalas ja siihen olikin hyvä lopettaa. Loppukäynnit jäivät vähän liian lyhyiksi, sillä suokki lähti maneesista ja Rasse vain pimahti. Se peruutteli ja kuumui ja ihan molempien turvaksi mentiin perässä talliin. Hieman hankalaa tämä eroahdistuneisuus :/

Viikkoon siis mahtui hyviä ja huonoja päiviä, kaikki opettavaisia itselle ja oli hyvä saada tietää, että ei Rassekaan aina pomminvarma ole. Ensiviikolla on luvassa ainakin estevalmennus Rassella!