-Meni tietenkin tallilla. Ja sen jälkeen lämmetessään itkien kivusta.
Pakkaset meillä päin ovat huidelleet -20c. Toki sunnuntaina oli unelmien talvisää. Todella paljon lunta, vain -3c ja aurinko paistoi kauniisti. Sunnuntaina ratsastinkin Hiilen kentällä. Lunta oli ponikokoista lasta melkein polveen asti ja Hiili suurella persoonallaan ravaili andalusia-rodun antamilla näyttävillä liikkeillä. Nyt vasta tajusinkaan miten näyttävä se onkaan, ja voin vain kuvitella saman näyn muutaman vuoden päästä kera osaavan ratsastajan, joka osaa ratsastaa hevosen parhaat puolet esiin. En tiedä olenko sitä silloin näkemässä, tai olisinko se jopa minä itse. Todella paljon saattaa tapahtua seuraavien vuosien aikana. Se jää nähtäväksi.
Aloitin ihan käyntityöskentelyllä ja aloin vähitellen ottaa mukaan ravia. Hiilen liikkeet tuntuivat selkään niin ihanilta ja selvästi tunsi voiman mitä hevosesta lähtee. Ravissa en tehnyt erikoista, pitkillä väleillä siirtymisiä(jarrujen testaamiseksi). Hiili keskittyi tuolloin täysin työntekoon eikä haahuillut katsovansa naapuri tarhan oria. Tunsin heti liikkelle lähdössä, että pienellä pojalla on hieman virtaa ja kerran pyytäessäni ravia siitä nousikin laukka ja samalla Hilleri unohti jarrut täysin. Ei se kovaa mennyt ja siirtyikin puolen kierroksen jälkeen. H selvästi yritti kertoa, että haloo nää on vähän liian helppoja mulle..
Anu tuli kuvaamaan meitä puhelimellaan vähän ennen laukkoja. Silloin tein puolirata- leikkaalta suunnanmuutoksia, jotka menivät ihan hyvin. Laukassa aluksi jarrut olivat vähän epätoiminnassa, mutta raskaan lumen takia Hiili alkoi selvästi väsyä ja lopetin saman tien siihen loppukäyntien jälkeen. Tuli tosi hyvä mieli ratsastaa jälleen pikkuisella Hiilellä ja huomata se tunne, että selässä poni ei tunnu läheskään niin pieneltä muhkean rakenteensa takia.
Halla oli ollut vähän pahalla päällä edellis-iltana kammottavan sään takia. Sitä lahjoin porkkanalla ja harjaamalla monella eri harjalla. Nämä ovat tosi tärkeitä molemmille, aina ei tarvitse pääse ratsastamaan nauttiakseen hevosharrastuksesta.
Seuraavana päivänä eli maanantaina katsoin ulos jaa sää näytti ihanalta; katsoessani mittariin olisin halunnut mennä nukkumaan. Pakkasta oli -22. Olen niin monta kertaa paleltunut tallilla pakkasella silloin vähäisen vaatetuksen perusteella "koska pitää olla siistin näköinen.." Nyt en todellakaan ottanut sitä riskiä, että paleltuisin käyntimaastossa niin puin itseni ihan astronautin näköiseksi. Aluksi missään en tuntenutkaan kylmää, mutta ärsyttävät vastoinkäymiset mm. vastaantuleva lumiaura(joka kuitenkin kääntyi eri tielle), jonka takia tarvoimme lumikinokseen jne. Päästessäni selkään oli jo aika kylmä ja Hiilen energisyys ei auttanut kyllä yhtään, kun pulssi löi tuhatta. Lainasin huonoja toppahanskoja, jotka päästivät kaiken kylmän sisään ja en tuntenut sormiani, naamaani enkä myöskään varpaitani.
Kauheaa valitusta- tiedän. Tallilla hoidettiin hepat ja jätettiin ne talliin lämpimän melassivesi tarjoilun jälkeen. Seuraava haaste oli pyöräillä tätini talolle n.kilometrin matkan. Itkin ja loppumatkasta en saanut henkeä enää niin hyvin, sillä epäilen minulla puhjenneen rasitusastman ja kylmä ilmahan on kamalinta. Menin suoraan suihkuun ja sen jälkeiset fiilikset oli hirvittäviä. Kaikki tietävät varmasti sen tunteen, kun on ihan jäässä ja alkaa lämmetä. Mulla oikea jalka turposi ja illan kankitunti alkoi hirvittää.
Aika hyvin pystyin silti kuvata kavereideni tunnin ennen omaa ratsastustani ja omalla tunnillani tuli ihan hiki. Itselläni odotukset olivat liian kovat ja tuottivat pienen pettymyksen, kun en osannutkaan ratsastaa. Mutta ensimmäinen kerta kangilla ja hevosena Panda niin ihan hyvin meni. Tunnista tulossa paljon video-ja kuvamateriaalia vielä tällä viikolla toivottavasti :)
Huomenna mulla alkaakin jo koulu ja puolen vuoden rutistus päättötodistukseen. Tämä tulee vaikuttamaan blogiin ja heppailuun varmasti, mutta yritän ja lupaan kertoa meidän kuulumisia edes kerran viikossa pahimpina aikoina!
Kielimies :P |
Oliko teillä näistä lempparikuvaa? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti