Kangilla tärkeitä oivalluksia

Maanantaina olin kankitunnilla Cavallossa. Tunti meni miten meni, mulla oli aivan liian kovat odotukset omista taidoistani, sillä Panda, kun on kisatilanteissa käynyt niin kuumana ja ollut upea ja edellisellä ratsastajalla meni kauniisti. Nyt videot editoituani tajusinkin ihan uuden jutun, joka olisi minun pitänyt tajuta jo kauuan aikaisemmin. Tästä lisää lopussa.

Kaikki kuvat ja video c)Josefiina-Laukkalähestymisellä, kiitos tuhannesti vielä!

Saimme tehtäväksi alkukäyntien jälkeen aluksi kokeilla ja tutustua rauhassa kaksiin ohjiin. Omaksuin ne yllättävän nopeasti ja kaksien ohjien pitäminen ei ollut vaikeaa, mutta alkuverkoissa varsinkin niiden kireys tuotti ongelmia. Mulla oli aluksi liian tiukalla kankiohja ja nivel-ohja oli liian löysä. Nivel(=nivel-ohja) liusui mulla jatkuvasti liian pitkäksi aloittaessamme ravityöskentelyn loivalla kiemurauralla kera volttien. Eli voltti alkuun, kiemura ja voltti loppuun. Kiemuraurat toistojen jälkeen alkoivat mennä hyvin, kun oikeasti aloin työskentelemään pohkeilla (kuitenkaan punnaamalla jatkuvasti) ja uskalsin liikutella ohjia. Alussa varoin paljon vahvaa kuolainta, että en uskaltanut työstää.

Tulimme samaa kiemura tehtävää toiseenkin suuntaan ja vähitellen Panda alkoi löytää takajalkansa ja videoista kuin kuvistakin päätellen näyttikin hyvältä. Kiemura itsessään meni hyvin, volteilla mun piti vain työskennellä jatkuvasti. Jossain välissä istuin harjoitusraviin, joka ei selkään tuntunut pomputtavalta, mutta jälkikäteen videoilta katsoessani se oli aika kamalaa menoa.. Ruunan tahmaisuuden takia käytin koko jalkaa hevosen aktivoimiseen ja lihakset teki tyyppilisen reaktionsa-> paino ei istuinluilla vaan etukenossa, pohkeet irti ja takana sekä hakien tukea polvilla puristaen. Aina opettajan huomauttaessa korjasin istuntaa, mutta aika nopeasti se taisi valahtaa takaisin. Sain kävellä tässä välissä hetken, jonka jälkeen otimme pääty-ympyrälle laukkaa. Itse tunsin selkään aika hyvän laukan, mutta mulle huomautettiin huonosta laukasta ja siihen piti saada lisää säpäkkyyttä.

Aluksi joo lisäsin vauhtia, mutta se hiipui jo neljännes osan jälkeen. Vihdoin sitten aloin olemaan topakka ja Panda alkoikin käyttää takapäätään sekä vähän rentoutuikin. Laukan jälkeen taas hetki huilittiin ja aloimme tulla "lamppulinjalle", ymmärrätte videolta. Aluksi tulimme vain suoraa, Muutaman kerran suoran tultuamme aloimme pelkästään asettaa oikeassa kierroksessa oikealle ja vasemmassa vasemmalle. Aluksi tulimme oikeassa kierroksessa ja mikään ei sujunut oikein kehuttavasti. Panda oli kuin kiukutteleva poni, joka ei millään halunnut asettaa vain päätään vaan halusi aina kääntää koko kroppaansa jolloin lapa "putosi". Tempo ja takajalkojen poljenta oli aluksi ihan naurettavaa, mutta kuskin itse keskittyessä ja yhteisen sävelen löytäessä pätkät alkoivat olla hyviä. Kun asetus sujui siirryimme astetta vaikeampaan avotaivutukseen. 

Ja niissä Panda alkoi olla tosi kiva! Takasten askeleen pituus piteni ja tahti ei muuttunut juurikaan avoa ratsastaessa. Lamppulinjalla aloin ymmärtää kangilla ratsastamista, joka varmasti vaikutti Pandan mielyttämisenhaluun. Istuntani parani myös selkeästi vähitellen. Tulimme samoin toiseen suuntaan, joka meni yhtä hyvin ellei paremminkin. Asetuksessa myötäsin kunnolla ulkoa, mutta samalla pitäen molemmat tuntumalla; Pandalle tämä tapa sopi ja pyöreyttäkin oli havaittavissa. Ennen avotaivutukseen "tulemista" sai tehdä voltin, jos halusi ja itse hyödynsin sitä lähes aina. Olisi vain pitänyt sitä käyttää ihan liikkeen apuna lopussa, sillä matkustelin linjalle ja sitten vasta pyysin poikitusta. 

Laukassa emme ihan avoa tulleet, mutta pientä ajatusta siinäkin asettaen. Alkuun piti tehdä voltti ja Panda otti vähän pulttia päädystä. Sain sen kuitenkin pidettyä lapasessa tiiviillä istunnalla ja sisäpohkeella. Pienet sätkyt auttoivat kyllä, sillä Panda oli jopa lähes liiankin vahva linjalla. Asetukset sujui kuitenkin hyvin ja meitä jopa kehuttiinkin! Panda alkoi olla todella hyvin ratsastettavissa ja sen toilailut pädyssä toivat kivaa ryhtiä vakavaan ratsastukseen. Loppuraveissa se kulki jo kivan rentona, mutta en ollut ollenkaan tyytyväinen tuntiin. Tai siis se tuntui mitäänsanomattomalta. Kotona kuitenkin, muutama päivä sitten tajusin tärkeän asian. 

Olin silloin sen takia tyytymätön itseeni ja hevoseen, kun hevonen ei mennytkään kauniisti kaula kaarella. Tiedän erittäin hyvin, että vain pikkutytöt valittaa tästä samaisesta asiasta, mutta tajusin jälkeenpäin juuri sen ongelmaksi. Panda on kisoissa käynyt sen verran kuumana ja sen takia ollut todella hieno. Nyt tilanne oli ihan eri ja hevonen olikin täyslaama. Kotona sitten videoita katsoessani isolta ruudulta huomasin Pandan alkuverkasta asti polkevan hyvin alleen ja ei ollut jännittyneen näköinen. Nyt mun pitäisi vaan ratsastaa kaikkia hevosia ensin hyvi eteen ja avuille eikä edes ajatella peräänantoa. Näin jopa saatan saavuttaa sen nopeammin kuin itseäni pakottamalla osaamaan ratsastaa hevosta peräänantoon. Eiköhän se sieltä joskus löydy vaikeillakin hevosilla :)