Hymyni syy: Mitä olisi elämäni ilman hevosia ja ratsastusta?

En osaa edes kuvitella.

Saan ratsastaa tällä hetkellä niin paljon ettei aikaa oikein jää muihin juttuihin vapaa-aikana. Kouluhan on pakollinen ja minulle myös kaikki kouluun liittyvä on tärkeää hoitaa enemmin etukäteen kuin liian myöhään. Vapaa-aika menee siis lähes kokonaan tallilla, ja jos ei siellä niin blogin ääressä. Onneksi on keksitty älypuhelimet, joilla voi olla sosiaalisessa mediassa koulussakin niin siihen ei mene aikaa enää koneen ääressä niin paljoa.

Faraonas 2012

Tallilla oleminen on ainoa harrastukseni ja erityisesti "pään tuulettamisen" paikka. Koe- kuin todistusarvosanani nousi aika paljonkin ysin syystodistukseen. Siihen vaikutti eniten se, etten lukenut itseäni "burnouttiin" vaan luin vähän, kävin tallilla ja luin taas vähän. Välillä bloggailua ja kavereiden kanssa juttelemista. En ollut edes ajatellut panostavani vielä kouluun niinkin paljon, motivaatiota sain vaan hirmuisasti tallilla käymisen jälkeen. Tällä hetkellä kesästäni on tulossa aivan upea ja haluan palkita itseni ankaran opiskelun jälkeen unelmieni kesällä. Kaikkeahan voi vielä tapahtua, ties vaikka loukkaantuisin, mutta aion olla koulussa niin ahkera kuin vain pystyn lukematta kuitenkaan liikaa ja saada tulevista suunnitelmista entistä enemmän intoa.

-luin vähän, kävin tallilla ja luin taas vähän

Eli siis kouluni voisin ehkä mennä paremmin ilman hevosharrastusta, mutta en olisi luultavasti onnellinen. Nyt olen onnellinen siitä, että minulla menee molemmat hyvin.

Olen saanut myös niin paljon ystäviä ja ihania ihmisiä ympärilleni hevosharrastuksen kautta. Oikeastaan hevosharrastuksen kautta tulleita läheisiä ystäviäni on varmaan 3/4. Minulla on paljon kavereita sekä yhtä paljon ellei enemmänkin aikuisia. Olen varmaan tuhat kertaa jo kertonut miten suuri, ihana tukiverkosto minulla on. Ei sitä vaan voi sanoa liian monta kertaa, sillä he pitävät minut onnellisina ja auttavat aina. Kerron eriasioita aikuisille kuin omaa ikäluokkaa oleville ja niinhän sen pitää ollakin. Jotkut saattavat pitää sitä outona, että olen niin paljon aikuisten kanssa, mutta olen vain onnellinen siitä. Toivoisin kaikille yhtä auttavia aikuisia mitä minulla on ympärilläni.

Monnan kouluvalmennus

Suvussani ja itsellänikin on ollut paljon selkäongelmia. Noin vuosi takaperin kävin röntgenissä ja odotin vastausta tarvitsenko esim. leikkaus- tai korsettihoitoa. Tulos oli kuitenkin positiivinen ja ko. hoitoja ei tarvittu. Minulle vain todella tärkeää on venytellä ja vahvistaa keskivartaloa päivittäin. Pienenä herätessä mökiltä niskani oli niin jumissa, että pääni oli lähes kiinni olkapäässä. Minut vietiin ambulanssilla mökiltä ensiapuun ja vietin sairaalassa pari yötä. Siitä selkäongelmat lähti alkuun ja jouduin myös opettelemaan oikein kävelyä. Askelsin siis väärin, joka ilmeisesti rasitti selkääni tms. Näitä hoidettiin monia vuosia fysioterapialla ja vasta viime vuonna hoidot päättyivät lopullisesti. Ratsastus luultavasti paransi selkäni, tai ainakin auttoi ylläpitämään terveyttä.

Nyt oman "sairauteni" takia oheisliikunta ja venyttely ovat jääneet vähemmälle, sillä rasituksen yhteydessä tuloksena on todella huono olo. Luulin sen olevan rasitusastmaa, mutta verikokeiden kautta se olikin raudanpuutos anemiaa. Aivojen saadessa lisää happea vähitellen hemoglobiinin noustessa on varmasti mukavampaa harrastaa oheisliikuntaa.

-Ratsastus luultavasti paransi selkäni, tai ainakin auttoi ylläpitämään terveyttä.

Usein selkäongelmaisille suositellaan ratsastusta. Varsinkin hevosen keinuva käynti on hyväksi selälle. "Kipu lähtee, sillä millä se on tullutkin". Eihän noin aina ole, mutta kuulostaa hyvältä ;)

"Ratsastus on erinomainen laji kehonhallinnan, hermo-lihasjärjestelmän, ketteryyden, koordinaation, monien taito-ominaisuuksien ja erityisesti tasapainon harjoittamisen kannalta" Tämä teksti lainattu SRL:n sivuilta (klik).

Varsinkin tasapaino-kohtaa haluan korostaa. Minä ja muutama ratsastava kaverini ollaan todella huono tasapainoisia jossain jutuissa, mutta minulle esim. mopokortin käsittelykokeen hidasajo oli älyttömän helppo. Jotkut ei-ratsastavat kertoivat sen olleen kaikista vaikein. Miten teillä, kuuntelen mielelläni lisää tarinoita ratsastajien tasapainosta!

Kehittymisen huomaaminen on yksi hienoimmista asioista ratsastuksessa. Kasvu kohti parasta ratsastusta, jota ei voi kyllä koskaan saavuttaa. Siihen silti pyritään. Aina voi parantaa jotain kohtaa. Kukaan ei ole saanut koulukilpailuista 100%. Ei edes Totilas vaan Valegro ja Charlotte Dujard prosentein 93,975%.

v.2012

Mutta onhan tässä lajissa lukuisia miinuspuoliakin..

Ykkösenä ehdottomasti kalleus. Ratsastuskoulut maksaa, varusteet maksaa. Oman hevosen hankkiessa lähes jokaisella kukkaro alkaa laihtua, viimeistään hevosen sairastuessa se alkaa huutaa tyhjyyttä. Mutta mitä ei turpaystävän eteen tekisi? Hevoseton on huoleton-sananlaskun mukaan.

Tällä hetkellä minulla on hankinnassa kisavarusteet ja -luvat. Eli siis kilpaileminen maksaa paljon ja hintojen alentaminen voisi nostaa innostusta osallistua. Varsinkin isoja kisoja mentäessä hinnat alkaa huidella jo sellaisissa lukemissa, että itseä kauhistuttaa. Onhan isoissa kisoissa hyvät (raha)palkinnotkin, mutta kun voitto saattaa olla sadasosasta kiinni..

Lajissa sattuu ja tapahtuu. Ratsastus on yksi maailman vaarallisimmista lajeista, erityisesti kenttäratsastus. Hevonen painaa yli kymmenkertaa kertaa enemmän ja voi tappaa sekunnissa. Pelkästään tahattomasta potkaisusta voi joutua pitkäksi aikaa sairaslomalle. Wikipedian mukaan hevonen kiitolaukassa voi kulkea 88km/h.

Silti laji on maailman paras, hevoset ovat uskomattoman hienoja olentoja, joiden kanssa voi saavuttaa täydellisen luottamuksen ja viettää elämän upeimmat hetket kera ilojen ja surujen, onnistumisten ja epäonnistumisten.