Mikä on mennyt vikaan?!

Otsikon kysymykseen tajusin tiistaina vastauksen. 

Ratsastin molemmat hepat jälleen ja ensimmäiseksi Rassen. Yksin maneesiin menimme ja pappa oli rauhallinen koko ratsastuksen ajan. Aloitin kävelemällä reilut 10min, jonka jälkeen otin ohjat kunnolla käteen ja tein hetken käynnissä ympyröitä. Alkukäynneissä annoin papan itse päättää minne mennään ja lähes joka kerta se vaihtoi suunnan hiensti hyvällä tiellä ja teinkin alkuverkaksi ravissa paljon suunnanmuutoksia. Tein siis kahdeksikkoa ja lävistäjille joko siirtymisen käyntiin tai tempon muutoksen. En kiinnittänyt huomiota ollenkaan Rassen muotoon vaan omiin apuihini ja istuntaan sekä siihen, ettei pappa vain juokse alta. Siirtymisissä R oli todella kiva alusta lähtien ja muutos oli huomattava edellisiin "hutaisten" tehtyihin siirtymisiin. 

Erinäisiä kuvia kuvittamaan tätäkin postausta :)

Nopeasti aloin tekemään laukkaa osana tehtävää. Tulin edelleen kahdeksikolla ja puolessa välissä lävistäjää nostin laukan ja laukkasimme maneesia kokonaan ympäri ja sitten suuntasin jälleen kahdeksikolle. Samoin toiseen suuntaan. Vaihdoin aika usein tehtävää ja pistettä laukannostoon ettei Rasse pääse ennakoimaan. Välillä otin lävistäjän alun kevyessä ravissa, käyntisiirtymä, harjoitusravia ja C/L-pisteessä laukan. Nostoissa pappa oli niin hyvin tasapainossa ja kuulolla, että kaikki tuntui niin helpolta. Taisin tämän jälkeen kävellä hetken pitkin ohjin, jonka jälkeen siirryin suurelle keskiympyrälle koko loppuajaksi.

Ympyrälle hahmotin neljä pistettä. Ja niiden avulla aloin tehdä tehtävää. Aluksi hahmottelin kokoa käynnissä, sittemmin harjoitusravi-käynti-kevennys siirtymillä. Mulla ei ollut tiettyä sarjaa, että neljännes käyntiä, neljännes harjoitusravia jne. vaan fiiliksen mukaan. Jos Rasse oli vähänkään hätäinen niin puolet käyntiä, neljäsosa keventäen ja jälleen käyntiin. Lisäsin tehtävään nopeampia siirtymisiä ja jätin kevennys ravipätkät pois ja istuin satulaan niiden ajaksi. Laukkaa otin välillä neljänneksen välillä koko ympyrän, ja laukan nostin usein käynnistä, ja laukasta käyntiin. Lopulta nämä menivät todella hyvin jo ja olin aika tyytyväinen kaikkeen paitsi heiluviin jalkoihini ja pomputtavaan istuntaan (voisin laittaa myös estepenkin syyksi, mutta oikeasti syy on se, kun kevennän aina mukavuudenhaluisesti...). Sitten sain idean ottaa jalkkarit kaulalle; siinähän mä pysyn satulassa kiinni ja huono tasapainonikin kehittyy. Ja niin alkoi suuri muutos istuntaan. Tuntui siltä, että Rasse alkoi olla vaikeammissakin siirtymisissä tasapinoisempi.

Suosittelen muuten tätä kaikille, joilla idea itsenäisessä ratsastuksessa puuttuu, sillä tätä voi tehdä minkä tasoinen tahansa ja oman vaikeusasteen saa päättää ja kaiken lisäksi tämä oli kiva tehtävä!:)

Rassella siis vielä ravailin hetken koko uralla ja kävelin 15min loppukäynnit. Sitten vaihdoin hevosta ja tulin Zindin kanssa maneesiin. Meinasin juoksuttaa aluksi, mutta liinan ollessa satulakaapissa en sitä mennyt hakemaan. Tuuli oli jälleen kova ja osasin jo aavistaa mitä tuleman pitää. Ollessani vielä yksin maneesissa tiesin jo, että saattaa olla ettei tänään laukata. Päivällä olin vielä suunnitellut ja sanonut ääneenkin, että lennän vaikka miljoona kertaa, mutta ratsastan niin päättäväisesti kuin osaan.

Talutin aluksi maastakäsin tammaa hetken, jonka jälkeen nousin selkään. Z oli vielä ihan rauhallinen, välillä jännittyi hiukan. Menin käynnissä aluksi pientä kiemuraa jatkuvasti pitkillä sivuilla ns.käärmemäisesti. Zindi aluksi ei meinannut kuunnella, mutta lopulta alla oli oikein letkeä hevonen. Käynnissä Z jännittyi todella paljon päädyssä, mutta pidin tiiviin istunnan ja mentiin ohi ilman suurempia ongelmia. Ravissa sitten ne alkoivatkin..

Zindi taisi aikalailla samantien aloittaa suoraansanoen pelleilyn. Ensimmäisten pomppujen jälkeen se suunnitelma päättäväisestä ratsastamisesta haparoitui. Ja hyppelyiden jatkuessa päättäväisyys loppui kuin seinään ja tilalle ilmaantui epävarmuus. Tein paljon käynnissä, sillä hitaassa käynnissä tamma ei ole niin "hurja" tai siis saan sen pidettyä tehtävässä. En mennyt ravia kovin kauaa putkeen ja laukkaa toiseen suuntaan ihan muutaman kierroksen. En vain pystynyt, en luottanut itseeni enkä kyllä sillä kertaa hevosenkaan. Tuulen yltyessä otin käyntiin ja avotaivutusta sen aikaa. Tarkoitsena oli huijata hevosta, ettei se huomaa epävarmuuttani. Ehkä se ajatteli sen olevan vaan osa tehtävää. Tuulen puuskan loppuessa otin laukkaa myös toiseen suuntaan, siihen mihin viime kerralla tipuin. Aluksi otin ravisiirtymän ennen sitä kohtaa, mutta Zindin tuntuessa jopa rennolta nostin laukan ja menin kohdan yli, toisenkin ja lopulta neljännenkin. Sitten pyörittelin tamman eteenalas eikä vieläkään pomppua! 

Jäi kuitenkin hyvä fiilis, että sain laukattua neljä kierrosta vaikka muuten kaikki menikin päin.. Loppukäynneissä tajusin vihdoin otsikon kysymykseenkin vastauksen. Mä en pysty ratsastaa niin päättäväisesti yksin ollessani kuin pitäisi. Kun en ole tarpeeksi päättäväinen niin Zindi possuilee. Tuo ajatus tyhjensi aika monia kysymyksiä ja ajatuksia päästä ja tuli aika huojentava olo. Vika ei siis olenkaan mun ratsastustaidoissa vaan mun pään sisällä. Mutta sitähän tässä opetellaan, eikö vain? Kuvittelinkin, että mikäköhän meidän tilanne on ensi kesänä. Minun saatua paaljon varmuutta lisää henkisesti. 

 

Sitä odotellessa ja uudelleen luottoa rakentaen :) Hyvää joulua jo etukäteen!