Meidän kuulumisia

Moi! Mulla oli tällä viikolla neljä ihan kunnon koetta ja jouduin jättämään somen ja blogin vähän taka-alalle. Paljon on sattunut tänä aikana. Kerron tässä nyt sen verran mitä muistan meidän ratsasteluista ja päivistä.

Maanantai: Mulla oli tunti Cavallossa ja menin osaavalla Nipalla. Suunnitelmanani oli haastaa itseni ja nähdä miten osaan tällä hetkellä ratsastaa sileällä vaikeaa ruunaa. Tunti meni niinjanäin, hyviä pätkiä tuli paljon, mutta sain tehdä aivan mahdottoman suuren työn. Nipa oli heti vastahankaan rentoutumiselle ja pidin kylmästi pääni, että matkusteluun tämä tunti ei mene. Tein paljon ympyröitä; asettelin ja jumppailin. Ohjeeksi sain oikeassa kierroksessa vasta-asettaa ja sen avulla saatiinkin hevosta vähän suoremmaksi banaanimutkasta. Teimme pääty-ympyröillä yhteisesti hommia kaikissa askellajeissa sekä myöhemmin avoja uralla. Avot meni vähän taistellessa, sillä Nipa halusi vain kaahottaa ja fiiliksellä "en kuuntele, en tee" Toistojen kautta ne kuitenkin paranivat ja välillä tuli oikein mukava pätkä. Laukoissa ruuna oli parhaimmillaan, sillä lopuksi varsinkin se selvästi käytti koko selkäänsä ja venytti alas niskaansa.

En väitä ettei tunti olisi mennyt hyvin, sillä hevonen kulki väliin ihan oikeinpäinkin. Olen tottunut nyt vain "liian hyvään ja helppoon" sillä Zindillä peräänanto on automaattinen. Tästä harjoitellaan ja suunta on ylöspäin! :)

Tiistaina: Menin molemmilla hevosilla. Zindillä ja Rassella siis. Taisin aluksi mennä Rassella, sillä silloin maneesiin oli tulossa hyppäämään muutama ratsukko ja Rassella siellä seassa on paljon helpompaa mennä, kuin sähäkällä Zipulla. Rasse oli mukavan tuntuinen ja menimme askellajit tälläisessä järjestyksessä: alkukäynnit 15min, ravia muutama kierros, laukkaa paljon molempiin suuntiin, käyntiä, ravia, laukkaa (ravia vähän) ja loppukäynnit. Tämä tapa on molemmille osapuolille mieluisin ja ruuna on suurimmaksi osaksi todella paljon kivempi, kuin silloin, kun on vain ravi alla.

Kuvat c)Laura Tuomisto lauantailta.

Zindillä menin paljon avoja ja voltteja sekä keskityin todella paljon istuntaani sekä apuihini. Maanantain tunti oli selvästi hyödyllinen istunnalleni, sillä kerrankin estesatulalla osasin pitää suorana enkä etukenossa könöttämässä. Istuntani parantaminen selvästi vaikutti myös tammaan, sillä Zindi oli niin hyvin kuulolla. Sain ratsastettua tammaa rehellisesti kahden ohjan ja pohkeen väliin eikä vain "perushienoon" hömpöttelyyn. Laukoissa varsinkin Z tuntui jotenkin paljon tyytyväisemmältä ja oli muutenkin tasapainossa. Kaikkeen luultavasti liittyi myös se, kun tamma oli mukavalla päällä eikä ollenkaan pomppinut missään vaiheessa.

Torstaina: Tällöinkin menin Rassen ensin ja taisimme olla yksin maneesissa. Rassella on siis eroahdistusta ja usein se on inhottava ratsastaa, jos olemme yksin ratsastamassa. Nyt kuitenkaan suurta eroa normaaliin ei ollut ja saimme tehtyä mukavan kevyen koulutreenin.

Zindillä tultiin tonttiin.. Tamma oli selkään nousussa jo selvästi pörheänä ja meinasin, että pyörränkö hakemaan turvaliivin jonka unohdin laittaa päälle (ensimmäisen kerran kolmen viikon aikana..). En kuitenkaan sitä hakenut. Oltiin maneesissa hetken toisen hevosen kanssa, mutta he lähtivät. Olimme sitten alkuverryttelyn yksin, vähitellen maneesiin tuli muitakin. Zindi vähän närkästyi siitä, kun heppakaveri lähtee maneesista ja jäämme yksin. Siitä se ottaa pultteja edelleen vähän lisää ja niin tälläkin kertaa. Koko maneesia vavisuttava(tai siis ääntelehtivä) tuuli ei ollut kovin mukava lisä.

Tamma pomputteli vähän väliä ja otti sellaisia lyhyitä spurtteja, jotka eivät nekään silti kivoja olleet. Saatoin tiedostamattani olla vähän jännittynyt turvaliivinkin puuttuessa ja Z taisi huomata sen. Aina kun suurempi puuska alkoi tamma aloitti säikkymisen jaa rauhoittui, kun äänet lähtivät. Jätin laukkaa tahallaan vähän myöhemmälle odottaen tyynempää säätä, välillä ajattelin sitäkin etten laukkaisi ollenkaan. Otin laukkaa puoli pääty-ympyrää ja sitten tapahtui se ensimmäinen kerta :D Se otti lähdön kulman jälkeen ja sitten loikkasi sivulle ja minä lensin toiseen suuntaan. Kipeää ei tullut ollenkaan ja muistan miten mietin ollessani vaakatasossa ilmassa.

Tamma jäi seisomaan paikalleen ja yksi tuttuni tuli pitämään tammaa itkiessäni säikähdyksestä maassa. Hain heti turvaliivin tallista ja ihana Maria kysyi palatessani haluanko, että hän käy selässä vähän. Tehtiin hevosten vaihto, minä taluttelin Seppoa ja Mape meni Zindillä. Heidän menonsa näytti niin kovin helpolta.. Itse kipusin vielä selkään ja kyllä tamma oli "selväpäisempi" vaikka edelleen pomputteli välillä. Laukkaakin uskaltauduin ottamaan ja siinä se oli jopa aika mukava jo :) Loppuraveissa tamma oli todella rentona vaikka murtosekunnissa teki yhden loikan. Loppukäynnit otin maastakäsin ja hepoille annoin myöhemmin vielä ruoat.


Eilen: Hyppäsin Rassella vähän tuntumaa hakien tämän päiväisiin kisoihin Marian valvonnassa ja opetuksessa. Ihan alusta asti hypyt olivat paljon sujuvampia kuin
ensimmäisellä kerralla. Tulin kokotunnin aikana vain yhtä 17m linjaa eri suunnista sekä eri tehtävillä. Aluksi tulin pääty-ympyrä muodolla ristikon yli, joka nostettiin myöhemmin pystyksi, jota tulin vähän suoremmalla tiellä.

Mun piti muistaa myödätä ja laskea rytmiä. Myötäys Rassella alkaa olla aika automaattinen ja vähitellen olen jopa tajunnut rytmin laskemisen tärkeyden. Paikat tulivat aika hyvin aina, kun mietin rytmiä ja ruuna oli paljon tyytyväisempi esteen jälkeen myödätessäni kunnolla hypyssä. Tulimme seuraavaksi okseria ns.ympyrällä ja sille tuli vain yhdellä kädellä laskettavissa huonoja hyppyjä, jee! Tultiin pohjaan, hypytin liian kaukaa, mutta olin todella tyytyväinen ja oli hyvä mieli lähteä kisapäivään!